9.9.2017

Polvileikkauksen jälkeen

Maanantaina tulee jo kaksi viikkoa polven proteesileikkauksesta. Tässä postauksessa ei ole mitään puutarhaan liittyvää, pahoitteluni siitä. Kirjoitan kokemukseni operaatiosta, koska tiedän että kohtalo tovereita on ja pelkoa/jännitystä varmaan lievittää lukea toisen kokemukset. Odotan siis maanantaita todella paljon, sillä saan silloin hakaset pois haavasta. 


Huomioithan myös, että nämä ovat omia tuntemuksiani. En ole lääkäri enkä muutenkaan saanut lääkealan koulutusta, joten luota sinua ohjaaviin ammattilaisiin, jos olet menossa vastaavaan leikkaukseen. Lisäksi on alueellisia toimintatapoja sairaaloiden kesken.

Tässä kuvassa olen jo kotona. Haava näyttää hurjalle, mutta toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Suurimmat haasteet kuitenkin ovat vasta alussa. 


Olin siis polven proteesileikkauksessa. Polvessani on ollut ongelmia jo lapsuudesta alkaen. Muistan että polveni kipsattiin useita kertoja, kun siellä oli irtopala mikä irtosi rasituksessa. Yläasteen liikunnasta minulla oli vapautus. Hienoa minusta oli se, että siihen aikaan 80-luvulla sain käydä liikuntatunnilla uimassa, kun muut oppilaat osallisuivat normaalille liikuntatunnille. En tiedä edes- auttoiko nämä nuoruuden tapahtumat nivelrikon syntymiseen. Vuonna 2005 polveen tehtiin polven puhdistus leikkaus. Näitä operaatioita ei enää tehdä kovinkaan yleisesti. Sain kuitenkin avun siitä yli kymmeneksi vuodeksi.

Itse operaatio kesti 45min. Huikeaa, miten nopeasti hommat hoituu nykyään. Täysi kymppi siitä edistyneelle kirurgialle. Leikkaus tehtiin selkäydin puudutukusessa. Pyysin kevyttä unta operoinnin ajaksi, sillä tiesin etten voisi kuunnella poran ääntä. Syvää unta tähän operaatioon ei hoitohenkilökunnan mukaan mielellään anneta, että heidän on helpompi seurata verenpainetta ym.

Minulla kevyt uni ja puudutus toimi loistavasti. Olin joku vuosi sitten sappikivi leikkauksessa ja toipumiseni nukutuksesta vei tosi pitkään. Lisäksi minulla oli huono olo pitkän aikaa. Nyt kuulin kyllä kaikki toimenpiteen äänet, mutta mitään paniikinomaista tuntemusta en saanut. Lisäksi selvisin heräämössä nopeasti ja pääsin osastolle muutamassa tunnissa.

Iltapäivän päivällinen maistui hyvälle paastoamisen jälkeen. 


Tavallisesti operaation jälkeen jo samana iltana lähdetään liikkeelle tällaisella vempeleellä. Tälle on varmasti jokin hieno nimi, mutta enpä sitä muista:) Ilta hoitaja ei antanut minulle lupaa liikkumiseen, kun nenänpääni oli kuulema valkea??? Hoitajan ammattitaito pelasti varmaan varmalta kaatumiselta. Mutta seuraavana aamuna pääsin horjumaan wc:n tämän apuvälineen avulla. Olin hieman huonovointinen ensimmäisen aamupalan jälkeen, mikä varmaankin johtui voimakkaista kipulääkkeistä ja leikkauksessa käytetyistä lääkkeistä. Oloni koheni jo päivän aikaan ja lounas pysyi sisällä.

 Nilkkojen pumppaava liike saa veren kiertämään jaloissa, niitä tein päivän mittaan monta kertaa. Sain kuvallliset jumppaohjeet ennen leikkausta. Niitä tein kivun sallimissa rajoissa. Omatoiminen wc:ssä käynti antaa onnistumisen tunteen. Seuraavana aamuna pääsin käymään suihkussa omatoimisesti. Kylläpä pesulla käynti tuntuikin hyvältä. Ensimmäisten päivien aikaan jouduin pyytämään lisää kipulääkettä monta kertaa. Kylmäpussi auttaa minulla todella hyvin kivun lievityksessä. Ainoa mitä hieman ihmettelin, ettei osastolla kehoitettu pitämään jalkaa kohoasennossa, mikä estäisi turvotusta. Ensimmäisenä yönä jalan alla oli kolmion mallinen tuki, mikä varmaan oli tarkoitettu turvotuksen laskemiseen, mutta en saanut sitä enää toisena päivänä. Kotona meillä on moottorisänky, millä saan nostettua jalkopään ylös. Tämä on todella hyvä. Turvotus onkin nyt hävinnyt melkeinpä kokonaan. 


Toisena päivänä leikkauksesta sain luvan omatoimiseen liikkumiseen kyynärsauvojen kanssa. Sitten vain liikuin mahdollisimman paljon. Lääkäri suositteli kotiutumista neljäntenä päivänä leikkauksesta, mutta pääsin jo pois kolmantena päivänä. Eräs hassu juttu tuossa omatoimisessa liikkumisessa kuitenkin on; sehän sattuu kuitenkin aika helvetisti (anteeksi kirosana), lääkkeet tuodaan tietyn rytmin mukaisesti. Niin eipä aikaakaan, kun tajusin, että hoitajien oven ohi mennessäni pyysin saada kipulääkkeen ja kylmäpussin heti liikkumisen jälkeen. Muuten kipu olisi saanut vallan ja mahdollisesti kuntoutuminen olisi taantunut.

Kotiin tulo olikin sitten yhtä juhlaa. Enkä olisi jäänyt enää päiväksikään; sairaalan sänky on kaamea nukuttava, tekeminen on nollassa kun tuijotat vain tv:tä (oli minulla mukana virkkaus ja ristikkolehti) sekä huonekaverini oli kuorsaavaa sorttia (enkä nyt tarkoita tätä pahalla, vaan jos on herkkä nukahtamaan niin unet on aika vähissä, minulla ne jäi kahtena yönä neljään tuntiin). Omaan sänkyyn pääseminen oli kyllä taivaallista. Nelijalkaiset ystäväni olivat jo ikävöineet kotona kuten minäkin heitä. Toisena kotiin tulo päivänä kävin myös istumassa terassilla kukkien keskellä-se jos mikä on todellista terapiaa.

Kotona olo voi olla haasteellista; kuka laittaa ruuat, ovatko matot tiellä, entäpä huonekalut, tarvitsetko apuvälineitä (tuolin koroketta), kuka käy kaupassa, kuka siivoaa, miten hoidat pesulla käynnin (meillä suihkukaappi, minne on aika hankala mennä keppien kanssa), kuka hoitaa lapset ja eläimet jos heitä on??? Monta kysymystä, mitkä kannattaa miettiä ennenkuin lähtee leikkaukseen. Ihmettelen yksin asuvien ihmisten sitkeyttä, kun itselläkin arjesta selviytyminen on melkoista taiteilemista ja minulla on kuitenkin perhe tukena. Apua kannattaa pyytää!

Nyt jo kohta kaksi viikkoa leikkauksesta tarvitsen enää puolet siitä kipulääke määrästä kuin ennen leikkausta. Joten kai se kannatti! Mutta kuntoutuminen on vasta alussa, koska tikkien oton jälkeen voin aloittaa kunnon lihaskunto harjoittelun. Se kuntoudunko enää sellaiseen työkuntoon kuin missä olin, niin se jää nähtäväksi...toivottavasti, mutta hieman epäilen koska työterveyslääkäri ehdotti ennen leikkausta osa-aika eläkettä???Whaaat? Olin vähän aikaa suu auki, mutta nyt kun sitä on makustellut niin voihan se olla että jalka väsyy niin paljon etten pysty tekemään työtäni täysipainoisesti. No sen aika näyttää. Lisäksi minulle on tulossa myös toisen polven proteesileikkaus jossain vaiheessa.

Lopuksi täytyy antaa positiivinen palaute Kelalle. Tarvittavat lomakkeet voi lähettää sähköisesti eikä sinun tarvitse mennä jonottamaan paikallistoimistoon. Mikä on minusta todella hienoa ja kätevää! Toki kaikki ei näin voi tehdä, mutta toivottavasti jonotusajat eivät ole hirvittävän pitkiä.

Sairaslomalla olen ehtinyt tekemään melkoisen työlistan ensi keväälle...hah, hah...arvasin tämän, että liian paljon aikaa antaa minulle liikaa mietittävää. Ennen leikkausta ehdin tyhjentää yhden kukkapenkin ja siihen olen suunnitellut uusia istutuksia. Lisäksi olen kesän aikana harjoitellut Bokashi-kompostointia (oikealta nimeltä fermentoitumista), mistä teen oman postauksen keväällä, kun saan talven ajalta kokemusta. No, tulihan tähän postaukseen vähän puutarha aihetta:)

Oikein ihanaista syksyä sinulle! Tsemppiä myös sinulle, joka olet menossa leikkaukseen. Toivottavasti sait kokemuksestani positiivista mieltä tulevaan!

21.8.2017

Loppukesän HighLightsit

Syksy kolkuttelee jo ovella. Näin tänään ensimmäisen kurkiauran. Voi ei, nytkö tämä kesä loppuu? Tuntuu kyllä siltä ettei sitä koskaan ollutkaan.

Ensi viikolla menen leikkaukseen (jos olet uusi lukija, niin sinulle tiedoksi, että menen polven proteesi leikkaukseen). Hieman jo jännittää. Olen suunnitellut tälle viikolle kaikkea mahdollista; siivouksesta leipomiseen. Eikö se ole jännä, että joskus tulee kuviteltua ettei koti joukot selviä kotitöistä?? Hah haa...no, toisaalta voisihan sitä ajatella niinkin, että saan auttaa koululaista ja pitkiä työpäiviä tekevää miestäni. Tänään kävin pakollisissa verikokeissa. Viikonlopuksi keksimme jotain kivaa perheen kesken.


kuva3

Tämä ihanuus on kyllä tämän kesän odotetuin kukkija. Suklaa cosmos "Black Magic", siemenestä kasvatin. Oletko koskaan talvettanut tätä? Aion yrittää, koska runko on niin puumainen, että luulen että se voisi onnistua.

kuva8

Tässä on miniatyyriruusu "Garden Party", tämänkin kasvatin siemenestä.


kuva7

Heliotroopin kasvatin myös siemenestä.

kuva1

Tässä kuvassa onkin melkein kaikki siemenestä kasvattamiani. Erityisen ylpeä olen tuosta kesäbegoniasta "Nightlife". Begonian esikasvatus on erityisen pitkä. Ilman lisävaloa taimi jää pieneksi.

kuva2

Jaloruusujen kukinta jäi tänä kesänä vähäiseksi sateiden takia. Nuput homehtuivat  ja kukinta jäi puolitiehen. Tässä "Pink Peace".

kuva6

"John Davis" köynnösruusu on puutarhani uusin tulokas. Hieman jännittää talvettaminen, mutta eiköhän siitä selvitä.

kuva5

Eikä ole viikkoa ettenkö olisi askarrellut. Kuistin kaunistusta syksyyn. Tein koivu kehyksen jo viime syksynä. Jäkälät ja sammalet pysyivät hyvinä kesän yli. Nyt vain lisäsin kukkia puutarhasta; hortensiaa, jättitatarta ja maksaruohoa.


kuva9

Tänä syksynä syys työt jäävät minulta vähälle, mutta keväällä käyn puutarhan kimppuun uudella innolla. Monta uutta juttua on mielessäni...uutta aitaa metsäpuutarhaan, tuoksuvatukon hävitystä ja sen tilalle uutta istutusaluetta, istutuksia laavulle, kesäkukille omaa istutusaluetta...kuinkahan monta ehdin jo suunnitella talven aikana:) hah, haa taitaa budjetti paukkua liikaa näissä haaveissa, mutta aina pitää olla haaveita!

Hyvää syksyn alkua sinulle! 

Maarit

24.7.2017

Kesän kuulumiset

Tänä vuonna kesäni onkin ollut niin erilainen kuin muina vuosina. Keväällä olin töiden jälkeen väsynyt, niin en jaksanut kitkeä juuri ollenkaan. Nyt sairaslomalla ollessa olen kuitenkin koettanut jotain tehdä, ettei puutarha pääse rehottamaan ihan valtoimenaan. Muina vuosina olen loikoillut jo näihin aikoihin siistityssä puutarhassa, mutta nyt jokainen päivä menee jotain tehdessä. Ja niitäkään vähiä en kykene tekemään kunnolla loppuun asti vaan vain pinta raapaisuina....Hermot ovat kohta riekaleina!!! Siispä siirrän katseeni jo ensi kesään ja alan suunnitella uusia juttuja.

kuva4

Saimme perheen kanssa aikaiseksi etupihan kukkapenkin uudistuksen. Tässä oli muutama rikkaruoho ja perenna levinnyt niin, että tämä olisi ollut edessä joka tapauksessa jokin vuosi. Nyt minulla on paikka syksyllä saapuville pionin juurakoille. Takana näkyvä kirsikkapuu sai lähtökäskyn. Se olikin lajikkeeltaan sellainen, mikä tekee juurivesoja ja ne alkoivat levitä kukkapenkkiin. Istutus vaiheessa en tiennyt, että sellaisiakin kirsikoita on. Eikä mieleeni silloin vielä tullut tutkia kasvia sen tarkemmin. Nyt kantapään kautta muutaman jutun opittuani tutkin hyvinkin tarkaan lajin ominaisuudet ennen kuin hankin kasvin puutarhaani.


kuva5

Siemen kasvatuksen tuotokset alkavat olla kauneimmillaan. Tässä orvokit. Ihana tuuheus on kompostimullan ansiota.


kuva6

Lobeliat kasvavat kovaa vauhtia. Tämä kävisi Suomi 100 -teemaan:)


kuva7

Kirjava lehtinen timjamin kukinta on upea. Enpä ennen ole ajatellut näiden koriste arvoa.


kuva3

Pionien kukinta on kauneimmillaan. Viileästä kesästä on ollut toisaalta apua kukkien pitkään kukintaan. Tässä "Bunker Hill".


kuva1

Tämä voisi olla "Jadwiga". Monessa pionissa lajike ja kukinta ei tunnu täsmäävän. Olisipa hienoa jos olisi suomalainen taho, mikä ylläpitäisi pionien lajirekisteriä.

kuva2

Tarhakurtturuusu "Snow Pavement" on kohta pullollaan kukkia. 

Olen ollut luvattoman laiska kirjoittamaan tänne blogiin. Jos haluat seurata kukkaloistoa puutarhastani, niin suosittelen tulemaan seuraajaksi facebookkiin. Koetan selvitä tästä puutarha kesästä kunnialla, mutta kahdeksas lonkan nivelpussin tulehdus pistää taasen kapuloita rattaisiin😅 leikkaukseeni on hieman reilu kuukausi aikaa, joten pidetään kuitenkin lippu korkealla!!

Aurinkoista viikon jatkoa sinulle!
Maarit

2.7.2017

Onnea on kukka päivässä

Kesä etenee kalenterissa, mutta ei puutarhassa. Kasvien kukinta tuntuu olevan ainakin kolme viikkoa myöhässä. Plääh...toivottavasti syksy ei yllätä liian aikaisin, että saamme nauttia kaikkien kasvien kukinnan loppuun saakka.

kuva1 

Ihanaa väriloistoa on näissä belliksissä.

kuva2 

Jaloängelmän "Elin" kukka on kuin hattara. Kauneusarvo tässä kasvissa taitaa olla enemmänkin lehdissä. 

kuva3 

Vaaleanpunainen lemmikki on oikea väripilkku muiden seassa.
kuva4 

Laukkoja ei voi olla koskaan liikaa. Olipas minulla säkä, kun viime syksynä istuttamani pienet laukat osoittautuivat ukkolaukan kokoisiksi pallukoiksi. En pistänyt yhtään pahakseni toimittajan pakkaus kömmähdystä. Hih, enkä kyllä reklamoinutkaan:)

kuva5 

Akileija aika on käsillä kohta meilläkin. Itse kasvattamat ovat aina ne rakkaimmat. Tässä "Nora Barlow".

kuva6 

ja Green Apple

kuva8 

ja hävyttömän huono kuva Black Barlowsta, mutta laitanpahan kun eka kertaa kukkii...olen ihan myyty tästä väristä!

kuva9 

Kissankäpälä aukaisee nuppujaan tuskastuttavan hitaasti.


Kirjoittelin aloittelevalle puutarhurille vinkkejä. Sivu löytyy joko TÄSTÄ
tai sivussa olevasta linkkilistasta. Olen monessa facebook-ryhmässä törmännyt asiaan, että; kaikki kasvit saa mennä, kun muutimme tähän. Mitä laittaisitte?

En ymmärrä ollenkaan, miksi entisen asukkaan istuttamat kasvit täytyy hävittää??? Ymmärrän, että pihasta tehdään oman näköinen, mutta siihenkö kierrätys loppuu??? Kasvien kierrätyskin on kestävää kehitystä. Toinen juttu mikä ei minun kaalin mene, on se että kaikki ötökät täytyy tappaa. Eiköhän niistä joistain ole hyötyäkin siellä puutarhassa. Olen huomannut, että myrkytön piha vaatii töitä enemmän, mutta lintuja ja perhosia on paljon. Sitä en tiedä, että onko se myrkyttömyyden ansiota.

Laitanpa kissan pöydälle ja kysyn sinulta:

Oletko vastuullinen puutarhuri?


Myrkytöntä puutarhan hoitoa sinulle toivottelee
Maarit

20.6.2017

Kun sairaus yllättää...

Muutama lämmin päivä sai minut kesäiselle mielelle. Odotan kesän etenemistä tällä hetkellä sairaslomalta. Polven nivelrikon eteneminen tänä keväänä on ollut uskomattoman nopeaa. Ensimmäisen kerran se diagnosoitiin vuonna 2005. Silloin polveen tehtiin ns. puhdistus leikkaus. Nykyään niitä ei tehdä. Polvi oli oireeton tuon leikkauksen jälkeen tähän vuoteen saakka. Nyt jokainen päivä on ollut selviytymis taistelua aamusta iltaan.

kuva1 

Kävin viime viikolla ortopedillä. Hän totesi, että pääsen leikkausjonoon polveni kanssa. Limapussitulehdukset lonkassa ovat onneksi ohi tällä hetkellä. Leikkaus päätös on minulle helpotus. Jospa kivuttomat ajat olisivat edessä päin. Luulen kyllä, että toinen polvi on leikattava heti perään. Siinä kun on myös alkava virheasento ja nivelrikko jo 3 vaiheessa. Leikkaukseen pääsen elo-syyskuun vaiheessa, joten hirvittävän pitkää aikaa ei tarvitse odotella.

kuva2 

Polven virheasento vie nilkkani aivan omituiseen asentoon. Nilkka kipuilee ja turpoaa. Otin siksi käyttöön kyynärsauvat. Niiden kanssa on helpompi liikkua.

kuva4 

Viimeinen viikko töissä oli naurettavaa temppuilua. En selvinnyt enää töistäni yksin vaan työkaverit joutuivat auttamaan minua selvitymään päivästä toiseen. Toki olisin voinut hakea jo aiemmin sairaslomaa, mutta eikös me suomalaiset olla oikeita sisupusseja. Kun lääkäri aika oli tiedossani, niin menin päivästä toiseen tahdon voimalla. Nyt jälkeen päin tuo tuntuu tyhmälle teolle. 

kuva5 

En voi väittää, etteikö vamma olisi vaikuttanut mielialaani. Huomaan sen siitä, että en ole jaksanut tehdä blogi päivityksiäni niin usein kuin olisin halunnut, koti työt ovat jääneet puolitiehen, puutarhan hoitokin on ollut niin ja näin. Osittain töiden teko on jäänyt siitäkin syystä, että työpäivän jälkeen olen ollut niin väsynyt etten ole niitä kyennyt tekemään.

kuva7 

Kukkaloisto puutarhassa on kuitenkin melkoista lääkettä mielelle. Nämä väripilkut vetävät väkisinkin suupielet hymyyn.

kuva8 

Kiitos, että jaksoit tänne asti. Pahoitteluni siitä, että tämä päivitys poikkeaa blogini lupauksesta. Toivotan sinulle aurinkoista kesän jatkoa ja riemukasta Juhannusta!!