10.12.2017

Merkityksellinen puu -haaste

Sain jokin aikaa sitten Merkityksellinen tai kaunis puu -haasteen Navettapiialta. Kiitos siis tästä Navettapiika!

Haasteessa valitaan pihasta itselle merkityksellinen tai kaunis puu. 

Valinta olikin yllättävän vaikea, koska kaikilla istuttamillani puilla on jokin tarina. Koska äitienpäivä lahja toiveenani on jokin kasvi/puu, rekallinen multaa tai seulanpää kiviä. Noita puita siis onkin kertynyt monta. Yhden olen myös ostanut entisiltä työkavereilta saamallani lahjakortilla.


kuva4

Tässä koristeomenapuu "Makamik". Tämän sain toissa vuonna luumupuun kanssa äitienpäivä lahjaksi. En välitä koruista, koska en käytä juurikaan koruja. Sormukset häviäisivät multaan:D


kuva3

Tänä vuonna sain tämän riippa lehtikuusen.


kuva1

Muutama vuosi sitten saamani pilari pihlaja. Ulko saunan vasen puoli onkin kokenut melkoisen muutoksen. Tässä kuvassa näkyy rikkaruoho viidakko.



kuva7

Vaikka menen nyt hieman ohi aiheen, niin laitan tämän kuvan missä näkyy tämän hetkinen tilanne verrattuna tuohon äsköiseen kuvaan. Muutos on kyllä miellyttävämpi silmälle.


kuva2

Kyynelkoivu on ensimmäisiä lahjojani, tässä vuodelta 2013. Eipä ole tullut kuvattua ihan viime aikoina. Nyt muoto alkaa  näkyä jo tunnistettavasti.


kuva5

Merkityksellisimmäksi puuksi valitsen omenapuuni. Näitä on kylläkin kaksi kappaletta vierekkäin. Nämä ovat jo seitsemän vuotta vanhoja. Näistä puista kaikki sai alkunsa tontillamme; ensimmäiset istuttamamme puut (tyttäreni valitsemat) sekä puutarha harrastukseni innoitukseni lähteet. Viime syksynä söimme ensimmäiset omenat puistamme. Paikan valinta oli vaikea, koska näiden edessä oli vanha vilja-aitta, minkä jouduimme purkamaan sen osittain huono kuntoisuuden vuoksi. Jotain saimme kuitenkin siitä talteen. Aiemmissa kuvissa näkyvä ulko sauna on tehty vilja-aitan terveistä hirsistä. Näin se jatkaa "eloaan" tontillamme.

Haasteet ovat aina hauskoja, kun tulee selattua vanhoja kuvia. Tämän haasteen voit ottaa mukaasi jos siitä innostuit. Tällä kertaa en erikseen nyt haasta siis ketään.


kuva6

Askartelu kärpänen puraisi pitkästä aikaa ja sain tällaisen aikaiseksi. Löysin vanhan puisen tarjottimen varastosta. Sen kaveriksi löysin kirpputorilta puisen kynttilän jalan ja vadin. Yhdistin astiat ruuvaamalla kaksi osaiseksi tarjottimeksi ja maalasin betonimaalilla. Helppo tuunaus ja sain kivan yksityiskohdan terassin pöydälle. Ai niin, vielä viikko ja töihin paluu alkaa olla tosi asia:)

Glögin makuista 2.adventtia sinulle!

maarit


16.11.2017

Haaveista totta

Sairaslomani alkaa olla lopuillaan. Toipumiseni suurena apuna on ollut puutarhani. Ilman päivittäisiä puuhailu hetkiä puutarhassa en tiedä miten olisin selvinnyt tästä pitkästä sairaslomasta. Tokihan olisin keksinyt jotain muuta, mutta viherterapia oli minulle todellakin tarpeeseen.

Sain tehtyä monta vuotta siirtämäni työn loppuun puutarhassani. Meillä on ollut laavu pihan perillä jo yli kymmenen vuotta. Laavun ympäristö on ollut luonnon tilassa. Enimmät heinät on pari kertaa kesässä niitetty pois. Usko pois ympäristö ei ole ollut kenellekkään kaunista katseltavaa.
Mutta mitä mieltä olet nyt?


kuva8

Käytin olemassaolevia osittain jo lahonneita puupöllejä. Keräsin sammalta ja laitoin sitä kasvamaan puiden päälle. Muistathan, että sammalta saa kerätä vain maanomistajan luvalla.

kuva7

Pakkaset hieman sotkivat tekemistäni. Laitan vielä kiviä soran ja hakkeen väliin.

kuva6

Istutuksia laitan polun molemmin puolin. Jotain mahdollisimman luonnollista. Alkupäässä minulla on jo muutama humalasalko. Kuinka ollakkaan humalat eivät ole lähteneet kasvamaan juuri ollenkaan. Olen pitänyt humalaa ns. helppona kasvina. Olisikohan kuitenkin niin, että maaperä on köyhää. Luulen, että kompostimultaa lisäämällä saan humalatkin kasvamaan.


kuva5

Paju leviää äkkiä jos ala on käyttämättömänä.

kuva4

Pöllit suorastaan huutavat lyhtyjen loistoa.

kuva3

Talomme on tehty kelohirrestä. Sen vuoksi näitä puun kappaleita löytyi niin paljon. Hih, nähtävästi emme käytä laavua usein, kun puita on jäänyt polttamatta. Ehkäpä viihtyisä ympäristö kutsuu viihtymään useammin laavulle.

kuva2

Sammal on ihanan pehmoista materiaalia. Löysin keräys reissulla muutaman pitkän sammaloituneen puun rungon, mitkä taidan ottaa seuraavaan projektiini. Tämänkin projektin tein pienellä budjetilla, joten kaivinkone vaihtui juurikankaaseen. Eli hakkeen alle laitoin juurimattoa. Helppoa ja nopeaa.

Kävin tällä viikolla leikanneen lääkärin vastaanotolla sekä työterveyslääkärillä. Sain molemmilta luvan palataa työelämään. Polvi on parantunut oikein hyvin; kipuja ei ole, taipuu yli 90 astetta ja kävely onnistuu. Uusille lukijoille; olin polven proteesileikkauksessa elokuun lopussa. Aloitan työt kesäloman jälkeen osasairauspäivärahan turvin. Niin on varmaan viisainta, koska eihän ne lihakset varmaan ole ihan parhaimmassa kunnossa kuitenkaan vaikka kuinka niitä vahvistaisin. Teen seisoma työtä, joten senkin vuoksi kevyt paluu tuntuu ihan järkevälle.

Joulu on jo ihan lähellä. Oletko sinä joulu ihminen? 

Lukeudun ehdottomasti joulu ihmisiin. Ensimmäiset piparit ja tortut tein perinteisesti pyhäinpäivänä. Muutamia jouluvaloja olen laittanut ikkunoihin ja pöydille. Lisäksi paketoin muutaman paketin odottamaan aattoa. Joulun odotus on minulle ihanaa fiilistelyä kynttilän valossa.

Ihanaista marraskuun jatkoa ja piparintuoksua sinullekkin!
Maarit

16.10.2017

Toipumista

Toipumiseni etenee pikku hiljaa polvileikkauksen jälkeen. Jos luit tästä vasta nyt, niin katso edellinen postaus. Joka toinen päivä tulee touhuttua enemmän, niin seuraavana päivänä joudun hieman ottamaan rauhallisemmin. Särkylääkkeistä olen päässyt eroon lähes kokonaan. Ajoittaiset kivut pysyvät kurissa kylmäpusseilla ja/tai kipugeelillä. Polven liikerata alkaa olla parempi, kuin ennen leikkausta. Ihan koukkuun en sitä saa, mutta enpä tiedä saako sitä koskaan kokonaan koukkuun. Työterveyslääkärin mielestä toipumiseni on edennyt niin hyvin, että sain vain yhden fysioterapeutti käynnin. Enkä koe itsekkään, että tarvitsisin enempää. Sain uusia ohjeita liikeradan kasvattamiseen. 


kuva2

Olen käynyt läpi kiveyksiä talon vieressä. Joissain minulla on kangas kivien alla, mutta ei kaikkialla. Vesiheinä on päässyt leviämään ikävästi. Laitoin sanomalehteä kivien alle ja ladoin ne uudestaan. Sieltä sitä lehteä hieman pilkottaa. Lisään kiveä kunhan kuntoni sallii kivien hakemisen kivikasastani, niin lehti jää piiloon. Tavoitteenani on saada vesiheinä häviämään. Eiköhän se sieltä tukehdu ajan myötä. En haluaisi laittaa näihin betonia. Minusta tämä on luonnollisemman näköinen, vaikka vaatikiiki hieman enemmän työtä. Jotkut käyttävät kuivabetonia kivien välissä, että rikkaruohot eivät pääse kasvamaan. Betoni harjataan kivien väliin ja kastellaan, niin pinta kovettuu.


kuva5

Muutama viikko sitten puutarha työt etenivät minulla näin:) Kanttasin reunuksia keppi apuna. Nyt olen kuitenkin jo reilun viikon kävellyt ilman keppejä paitsi viikonloppuna. Leivoin ja siivosin perjantaina ja lauantaina tyttären synttäreitä varten. Kohoasento ja kylmäpussit unohtuivat ja reisilihas pääsi jumahtamaan, että en meinannut päästä kävelemään mitenkään. Piti ottaa väliaikaisesti kepit uudelleen käyttöön. Lepo, kohoasento, kylmä ja oikeat jumppaliikkeet ovat auttaneet ja sain laittaa kepit taasen nojaamaan seinää vasten lopullisesti-toivottavasti. Pitäisi maltaa levätä ja muistaa, että vielä tässä olen kuitenkin toipilas.

kuva6

Roope on ollut minulla apulaisena niin ulkona kuin sisälläkin. Kaikki nämä pienet jutut mitä olen tehnyt ovat niin tarpeellista terapiaa mielelle!


kuva4

Jospa ensi keväänä saisin saatettua loppuun metsäpuutarhan istutukset. Tänä kesänä ne jäivät pahasti kesken, vaikka jotain sain jo laitettuakin. Levitin myös syksyllä jotain jo olemassa olevia perennoja metsäpuutarhan puolelle.

kuva3

Viimeiset ruusut.

kuva8

Mökki maisemissa on ilo levätä ja toipua.

kuva9

Ihanaista syksyn jatkoa sinulle!

Maarit

9.9.2017

Polvileikkauksen jälkeen

Maanantaina tulee jo kaksi viikkoa polven proteesileikkauksesta. Tässä postauksessa ei ole mitään puutarhaan liittyvää, pahoitteluni siitä. Kirjoitan kokemukseni operaatiosta, koska tiedän että kohtalo tovereita on ja pelkoa/jännitystä varmaan lievittää lukea toisen kokemukset. Odotan siis maanantaita todella paljon, sillä saan silloin hakaset pois haavasta. 


Huomioithan myös, että nämä ovat omia tuntemuksiani. En ole lääkäri enkä muutenkaan saanut lääkealan koulutusta, joten luota sinua ohjaaviin ammattilaisiin, jos olet menossa vastaavaan leikkaukseen. Lisäksi on alueellisia toimintatapoja sairaaloiden kesken.

Tässä kuvassa olen jo kotona. Haava näyttää hurjalle, mutta toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Suurimmat haasteet kuitenkin ovat vasta alussa. 


Olin siis polven proteesileikkauksessa. Polvessani on ollut ongelmia jo lapsuudesta alkaen. Muistan että polveni kipsattiin useita kertoja, kun siellä oli irtopala mikä irtosi rasituksessa. Yläasteen liikunnasta minulla oli vapautus. Hienoa minusta oli se, että siihen aikaan 80-luvulla sain käydä liikuntatunnilla uimassa, kun muut oppilaat osallisuivat normaalille liikuntatunnille. En tiedä edes- auttoiko nämä nuoruuden tapahtumat nivelrikon syntymiseen. Vuonna 2005 polveen tehtiin polven puhdistus leikkaus. Näitä operaatioita ei enää tehdä kovinkaan yleisesti. Sain kuitenkin avun siitä yli kymmeneksi vuodeksi.

Itse operaatio kesti 45min. Huikeaa, miten nopeasti hommat hoituu nykyään. Täysi kymppi siitä edistyneelle kirurgialle. Leikkaus tehtiin selkäydin puudutukusessa. Pyysin kevyttä unta operoinnin ajaksi, sillä tiesin etten voisi kuunnella poran ääntä. Syvää unta tähän operaatioon ei hoitohenkilökunnan mukaan mielellään anneta, että heidän on helpompi seurata verenpainetta ym.

Minulla kevyt uni ja puudutus toimi loistavasti. Olin joku vuosi sitten sappikivi leikkauksessa ja toipumiseni nukutuksesta vei tosi pitkään. Lisäksi minulla oli huono olo pitkän aikaa. Nyt kuulin kyllä kaikki toimenpiteen äänet, mutta mitään paniikinomaista tuntemusta en saanut. Lisäksi selvisin heräämössä nopeasti ja pääsin osastolle muutamassa tunnissa.

Iltapäivän päivällinen maistui hyvälle paastoamisen jälkeen. 


Tavallisesti operaation jälkeen jo samana iltana lähdetään liikkeelle tällaisella vempeleellä. Tälle on varmasti jokin hieno nimi, mutta enpä sitä muista:) Ilta hoitaja ei antanut minulle lupaa liikkumiseen, kun nenänpääni oli kuulema valkea??? Hoitajan ammattitaito pelasti varmaan varmalta kaatumiselta. Mutta seuraavana aamuna pääsin horjumaan wc:n tämän apuvälineen avulla. Olin hieman huonovointinen ensimmäisen aamupalan jälkeen, mikä varmaankin johtui voimakkaista kipulääkkeistä ja leikkauksessa käytetyistä lääkkeistä. Oloni koheni jo päivän aikaan ja lounas pysyi sisällä.

 Nilkkojen pumppaava liike saa veren kiertämään jaloissa, niitä tein päivän mittaan monta kertaa. Sain kuvallliset jumppaohjeet ennen leikkausta. Niitä tein kivun sallimissa rajoissa. Omatoiminen wc:ssä käynti antaa onnistumisen tunteen. Seuraavana aamuna pääsin käymään suihkussa omatoimisesti. Kylläpä pesulla käynti tuntuikin hyvältä. Ensimmäisten päivien aikaan jouduin pyytämään lisää kipulääkettä monta kertaa. Kylmäpussi auttaa minulla todella hyvin kivun lievityksessä. Ainoa mitä hieman ihmettelin, ettei osastolla kehoitettu pitämään jalkaa kohoasennossa, mikä estäisi turvotusta. Ensimmäisenä yönä jalan alla oli kolmion mallinen tuki, mikä varmaan oli tarkoitettu turvotuksen laskemiseen, mutta en saanut sitä enää toisena päivänä. Kotona meillä on moottorisänky, millä saan nostettua jalkopään ylös. Tämä on todella hyvä. Turvotus onkin nyt hävinnyt melkeinpä kokonaan. 


Toisena päivänä leikkauksesta sain luvan omatoimiseen liikkumiseen kyynärsauvojen kanssa. Sitten vain liikuin mahdollisimman paljon. Lääkäri suositteli kotiutumista neljäntenä päivänä leikkauksesta, mutta pääsin jo pois kolmantena päivänä. Eräs hassu juttu tuossa omatoimisessa liikkumisessa kuitenkin on; sehän sattuu kuitenkin aika helvetisti (anteeksi kirosana), lääkkeet tuodaan tietyn rytmin mukaisesti. Niin eipä aikaakaan, kun tajusin, että hoitajien oven ohi mennessäni pyysin saada kipulääkkeen ja kylmäpussin heti liikkumisen jälkeen. Muuten kipu olisi saanut vallan ja mahdollisesti kuntoutuminen olisi taantunut.

Kotiin tulo olikin sitten yhtä juhlaa. Enkä olisi jäänyt enää päiväksikään; sairaalan sänky on kaamea nukuttava, tekeminen on nollassa kun tuijotat vain tv:tä (oli minulla mukana virkkaus ja ristikkolehti) sekä huonekaverini oli kuorsaavaa sorttia (enkä nyt tarkoita tätä pahalla, vaan jos on herkkä nukahtamaan niin unet on aika vähissä, minulla ne jäi kahtena yönä neljään tuntiin). Omaan sänkyyn pääseminen oli kyllä taivaallista. Nelijalkaiset ystäväni olivat jo ikävöineet kotona kuten minäkin heitä. Toisena kotiin tulo päivänä kävin myös istumassa terassilla kukkien keskellä-se jos mikä on todellista terapiaa.

Kotona olo voi olla haasteellista; kuka laittaa ruuat, ovatko matot tiellä, entäpä huonekalut, tarvitsetko apuvälineitä (tuolin koroketta), kuka käy kaupassa, kuka siivoaa, miten hoidat pesulla käynnin (meillä suihkukaappi, minne on aika hankala mennä keppien kanssa), kuka hoitaa lapset ja eläimet jos heitä on??? Monta kysymystä, mitkä kannattaa miettiä ennenkuin lähtee leikkaukseen. Ihmettelen yksin asuvien ihmisten sitkeyttä, kun itselläkin arjesta selviytyminen on melkoista taiteilemista ja minulla on kuitenkin perhe tukena. Apua kannattaa pyytää!

Nyt jo kohta kaksi viikkoa leikkauksesta tarvitsen enää puolet siitä kipulääke määrästä kuin ennen leikkausta. Joten kai se kannatti! Mutta kuntoutuminen on vasta alussa, koska tikkien oton jälkeen voin aloittaa kunnon lihaskunto harjoittelun. Se kuntoudunko enää sellaiseen työkuntoon kuin missä olin, niin se jää nähtäväksi...toivottavasti, mutta hieman epäilen koska työterveyslääkäri ehdotti ennen leikkausta osa-aika eläkettä???Whaaat? Olin vähän aikaa suu auki, mutta nyt kun sitä on makustellut niin voihan se olla että jalka väsyy niin paljon etten pysty tekemään työtäni täysipainoisesti. No sen aika näyttää. Lisäksi minulle on tulossa myös toisen polven proteesileikkaus jossain vaiheessa.

Lopuksi täytyy antaa positiivinen palaute Kelalle. Tarvittavat lomakkeet voi lähettää sähköisesti eikä sinun tarvitse mennä jonottamaan paikallistoimistoon. Mikä on minusta todella hienoa ja kätevää! Toki kaikki ei näin voi tehdä, mutta toivottavasti jonotusajat eivät ole hirvittävän pitkiä.

Sairaslomalla olen ehtinyt tekemään melkoisen työlistan ensi keväälle...hah, hah...arvasin tämän, että liian paljon aikaa antaa minulle liikaa mietittävää. Ennen leikkausta ehdin tyhjentää yhden kukkapenkin ja siihen olen suunnitellut uusia istutuksia. Lisäksi olen kesän aikana harjoitellut Bokashi-kompostointia (oikealta nimeltä fermentoitumista), mistä teen oman postauksen keväällä, kun saan talven ajalta kokemusta. No, tulihan tähän postaukseen vähän puutarha aihetta:)

Oikein ihanaista syksyä sinulle! Tsemppiä myös sinulle, joka olet menossa leikkaukseen. Toivottavasti sait kokemuksestani positiivista mieltä tulevaan!

21.8.2017

Loppukesän HighLightsit

Syksy kolkuttelee jo ovella. Näin tänään ensimmäisen kurkiauran. Voi ei, nytkö tämä kesä loppuu? Tuntuu kyllä siltä ettei sitä koskaan ollutkaan.

Ensi viikolla menen leikkaukseen (jos olet uusi lukija, niin sinulle tiedoksi, että menen polven proteesi leikkaukseen). Hieman jo jännittää. Olen suunnitellut tälle viikolle kaikkea mahdollista; siivouksesta leipomiseen. Eikö se ole jännä, että joskus tulee kuviteltua ettei koti joukot selviä kotitöistä?? Hah haa...no, toisaalta voisihan sitä ajatella niinkin, että saan auttaa koululaista ja pitkiä työpäiviä tekevää miestäni. Tänään kävin pakollisissa verikokeissa. Viikonlopuksi keksimme jotain kivaa perheen kesken.


kuva3

Tämä ihanuus on kyllä tämän kesän odotetuin kukkija. Suklaa cosmos "Black Magic", siemenestä kasvatin. Oletko koskaan talvettanut tätä? Aion yrittää, koska runko on niin puumainen, että luulen että se voisi onnistua.

kuva8

Tässä on miniatyyriruusu "Garden Party", tämänkin kasvatin siemenestä.


kuva7

Heliotroopin kasvatin myös siemenestä.

kuva1

Tässä kuvassa onkin melkein kaikki siemenestä kasvattamiani. Erityisen ylpeä olen tuosta kesäbegoniasta "Nightlife". Begonian esikasvatus on erityisen pitkä. Ilman lisävaloa taimi jää pieneksi.

kuva2

Jaloruusujen kukinta jäi tänä kesänä vähäiseksi sateiden takia. Nuput homehtuivat  ja kukinta jäi puolitiehen. Tässä "Pink Peace".

kuva6

"John Davis" köynnösruusu on puutarhani uusin tulokas. Hieman jännittää talvettaminen, mutta eiköhän siitä selvitä.

kuva5

Eikä ole viikkoa ettenkö olisi askarrellut. Kuistin kaunistusta syksyyn. Tein koivu kehyksen jo viime syksynä. Jäkälät ja sammalet pysyivät hyvinä kesän yli. Nyt vain lisäsin kukkia puutarhasta; hortensiaa, jättitatarta ja maksaruohoa.


kuva9

Tänä syksynä syys työt jäävät minulta vähälle, mutta keväällä käyn puutarhan kimppuun uudella innolla. Monta uutta juttua on mielessäni...uutta aitaa metsäpuutarhaan, tuoksuvatukon hävitystä ja sen tilalle uutta istutusaluetta, istutuksia laavulle, kesäkukille omaa istutusaluetta...kuinkahan monta ehdin jo suunnitella talven aikana:) hah, haa taitaa budjetti paukkua liikaa näissä haaveissa, mutta aina pitää olla haaveita!

Hyvää syksyn alkua sinulle! 

Maarit