8.1.2015

Minun vuoteni


Muutamissa blogeissa on kiertänyt kuvahaaste omasta elämästä kuvin. Haasteen ovat ottaneet vastaan ainakin Satu Kukkaiselämää -blogissa sekä Tuta Mummon Pajukori Villa Tutasta. Minäkin ajattelin kantaa korteni kekoon:)

Vuosi sitten oli haaste lapsuusajan kuvista, joten aloitan nyt koulukuvista.

Tässä kuvassa olen kolmannella luokalla. Edesmennyt isomummoni teki minulle paljon vaatteita. Opin ompelemaan ja tekemään kaavoja. Noista taidoista on ollut paljon hyötyä myöhemmin. Tuokin ruskea kaulus on hänen tekemästä mekosta.
 

Tässäkin kuvassa olen mummoni tekemät vaatteet päällä. Tässä eräs koiristamme, Zeri. Maatilalla oli aina eläimiä. Niistä oli paljon iloakin, koskapa kaverit asuivat useiden kilometrien päässä, joten tekemistä oli itse keksittävä. Tein nuorena paljon käsitöitä; ompelin, neuloin ja virkkasin. Olen joskus tehnyt pitsiliinan neulomalla...missähän sekin on...se oli hauska kokemus, mitä piti kokeilla. Nyt nämä harrastukset ovat jääneet taka-alalle ja vaihtuneet hieman toisenlaisiin harrastuksiin.

Rippikoulukuva. Hih, 80-luvun tyyliä:)


Tässä kuvassa taidan olla jo noin 17 vuotias. Siinä on minun ensimmäinen oma koira. Hän oli samojedi, Mirabel. Ihana koira! Odotti lumihangessa minua koulusta. Vei isän rukkaset tai sukat nukkumapaikalleen ulos. Pentuna teki kaikkia pentukoiran ilkeyksiä:) Napsi äidin kukkapenkistä kukkien nuput...ym..


Lukioaika oli kivaa. Minulla oli tosi ihanat kaverit. Harmi, että yhteyttä ei ole tullut noiden vuosien jälkeen juurikaan pidettyä =(

Ennen lukiota sain oman hevosen, Rataj. Ratsastin aktiivisesti usean vuoden ajan. Myöhemmällä iällä hevosen selkään könytessä on pitänyt olla jakkara apuna:D Enkä todellakaan taida enää uskaltautua ratsastamaan:)


Ylioppilaaksi pääsin 1988. Viime aikoina on tullut mieleen eräs hauska juttu, mikä liittyy lukion jälkeiseen aikaan. Haaveenani oli nimittäin päästä ratsupoliisiksi. Hainkin poliisikouluun, mutta jäin toiselle varasijalle. Huh, missähän sitä olisi jos elämä olisi mennyt toisin....en varmaankaan kukkia istuttamassa:)

Hääkuvasta rajasin mieheni pyynnöstä hänet pois. Häitä vietimme kahden kesken maistraatissa. Kuvat otimme pari viikkoa etukäteen. Mennessämme häämatkalle postitin kuvat lentokentältä:) Siitäkös sukulaiset tykkäsivät...hih...pientä juksausta...taisin kirjoittaa kuvan taaksen näin; "Elämä on täynnä yllätyksiä".


No sitten syntyi meidän ainokainen, rakas tytär. 


Tämä kuva on otettu 2002. Eikä minusta hirveästi kuvia olekkaan. Itse olen yleensä kuvaamassa:)

Tämä oli aika hauska juttu tehdä. Vanhojen valokuvien selaaminen toi monenlaisia tuntemuksia ja muistoja. Ota haaste vastaan! Nämä kuvat olen kuvannut kameralla. Skannaamalla olisi saanut parempia, mutta näin tällä kertaa.

Tervetuloa blogiini Virkkuumummo!

Toivottelen kaikille oikein leppoisia pakkaspäiviä!

Maarit

26 kommenttia:

  1. Oi, sulla on ollut oma hevonen! <3 Onpas hän komea. Eikös kannattaisi vaan kokeilla miltä hepan selkään meno taas tuntuisi? Ties vaikka jäisit ihan koukkuun ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen takia en varmaan uskallakkaan mennä ratsastamaan:)

      Poista
  2. Ihania kuvia ja rohkeaa, että otit haasteen vastaan. Olen muuten unelma-ammatissasi, mutta ilman sitä hevosta :D Mietin vielä, että uskallanko ottaa haasteen vastaan :) Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Liisa, sinulla on hieno ammatti! Ymmärrän, että haaste kohdallasi on haastava!

      Poista
  3. On tosi kiva haaste



    Mukava haaste. Olet niin kaunis kaikissa kuvissa ja kivaasti olet selostanut Minulla ei ole paljoakaan otettuja kuvia nuorena meillä ei ollut kameraakaan mukavaa viikonloppua :)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma! Kiitos sinulle myös hyvää viikonloppua!

      Poista
  4. Kiitos Maarit, kun sain tutustua Sinun vuosiisi ♥

    VastaaPoista
  5. Mukava katsella kuviasi! Voi olla ettei itellä ole uskallusta. Pelkään kameraa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, niin minäkin pelkään kameraa:) Sen vuoksi minusta ei montaa kuvaa olekkaan:)

      Poista
  6. Onpa kiva tutustua sinuun myös kuvien välityksellä.

    VastaaPoista
  7. On mukavaa, kun toisetkin uskaltavat lähteä tähän mukaan! Ihania muistoja, elämän makuisia kuvia, upea sinä :) Hevoset ovat minullekin olleet aikoinaan lähellä sydäntä, meillä oli ravihevosia lapsuuden kodissa.

    VastaaPoista
  8. Mukava oli lukea! Puutarhasta taisi sitten tulla toinen lapsesi.

    VastaaPoista
  9. Kiva, kun uskaltauduit kertomaan lapsuudestasi ja nuoruudestasi oikein kuvien kanssa. Varmaan ihanaa asua maalla koirien ja hevosten kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalla asumisesta tykkäämme koko perhe! Hevosesta jouduin luopumaan jo vuosia sitten. Elämänkokemusta oli omistaa ja hoitaa hevosta!

      Poista
  10. Ihana kuvasarja ja kaunis Maarit.. vanhoja kuvia on niiiiiin mukava katsella:)

    VastaaPoista
  11. Kiitos Maarit kuvakavalkadista, mukava nähdä kuka siellä kirjoittelee. Tumma kaunotar siis. Ihana tuo vauva joka pötkötteli sylissäsi, taitaa olla jo aika iso tyttö nyt :)

    VastaaPoista