9.9.2017

Polvileikkauksen jälkeen

Maanantaina tulee jo kaksi viikkoa polven proteesileikkauksesta. Tässä postauksessa ei ole mitään puutarhaan liittyvää, pahoitteluni siitä. Kirjoitan kokemukseni operaatiosta, koska tiedän että kohtalo tovereita on ja pelkoa/jännitystä varmaan lievittää lukea toisen kokemukset. Odotan siis maanantaita todella paljon, sillä saan silloin hakaset pois haavasta. 


Huomioithan myös, että nämä ovat omia tuntemuksiani. En ole lääkäri enkä muutenkaan saanut lääkealan koulutusta, joten luota sinua ohjaaviin ammattilaisiin, jos olet menossa vastaavaan leikkaukseen. Lisäksi on alueellisia toimintatapoja sairaaloiden kesken.

Tässä kuvassa olen jo kotona. Haava näyttää hurjalle, mutta toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Suurimmat haasteet kuitenkin ovat vasta alussa. 


Olin siis polven proteesileikkauksessa. Polvessani on ollut ongelmia jo lapsuudesta alkaen. Muistan että polveni kipsattiin useita kertoja, kun siellä oli irtopala mikä irtosi rasituksessa. Yläasteen liikunnasta minulla oli vapautus. Hienoa minusta oli se, että siihen aikaan 80-luvulla sain käydä liikuntatunnilla uimassa, kun muut oppilaat osallisuivat normaalille liikuntatunnille. En tiedä edes- auttoiko nämä nuoruuden tapahtumat nivelrikon syntymiseen. Vuonna 2005 polveen tehtiin polven puhdistus leikkaus. Näitä operaatioita ei enää tehdä kovinkaan yleisesti. Sain kuitenkin avun siitä yli kymmeneksi vuodeksi.

Itse operaatio kesti 45min. Huikeaa, miten nopeasti hommat hoituu nykyään. Täysi kymppi siitä edistyneelle kirurgialle. Leikkaus tehtiin selkäydin puudutukusessa. Pyysin kevyttä unta operoinnin ajaksi, sillä tiesin etten voisi kuunnella poran ääntä. Syvää unta tähän operaatioon ei hoitohenkilökunnan mukaan mielellään anneta, että heidän on helpompi seurata verenpainetta ym.

Minulla kevyt uni ja puudutus toimi loistavasti. Olin joku vuosi sitten sappikivi leikkauksessa ja toipumiseni nukutuksesta vei tosi pitkään. Lisäksi minulla oli huono olo pitkän aikaa. Nyt kuulin kyllä kaikki toimenpiteen äänet, mutta mitään paniikinomaista tuntemusta en saanut. Lisäksi selvisin heräämössä nopeasti ja pääsin osastolle muutamassa tunnissa.

Iltapäivän päivällinen maistui hyvälle paastoamisen jälkeen. 


Tavallisesti operaation jälkeen jo samana iltana lähdetään liikkeelle tällaisella vempeleellä. Tälle on varmasti jokin hieno nimi, mutta enpä sitä muista:) Ilta hoitaja ei antanut minulle lupaa liikkumiseen, kun nenänpääni oli kuulema valkea??? Hoitajan ammattitaito pelasti varmaan varmalta kaatumiselta. Mutta seuraavana aamuna pääsin horjumaan wc:n tämän apuvälineen avulla. Olin hieman huonovointinen ensimmäisen aamupalan jälkeen, mikä varmaankin johtui voimakkaista kipulääkkeistä ja leikkauksessa käytetyistä lääkkeistä. Oloni koheni jo päivän aikaan ja lounas pysyi sisällä.

 Nilkkojen pumppaava liike saa veren kiertämään jaloissa, niitä tein päivän mittaan monta kertaa. Sain kuvallliset jumppaohjeet ennen leikkausta. Niitä tein kivun sallimissa rajoissa. Omatoiminen wc:ssä käynti antaa onnistumisen tunteen. Seuraavana aamuna pääsin käymään suihkussa omatoimisesti. Kylläpä pesulla käynti tuntuikin hyvältä. Ensimmäisten päivien aikaan jouduin pyytämään lisää kipulääkettä monta kertaa. Kylmäpussi auttaa minulla todella hyvin kivun lievityksessä. Ainoa mitä hieman ihmettelin, ettei osastolla kehoitettu pitämään jalkaa kohoasennossa, mikä estäisi turvotusta. Ensimmäisenä yönä jalan alla oli kolmion mallinen tuki, mikä varmaan oli tarkoitettu turvotuksen laskemiseen, mutta en saanut sitä enää toisena päivänä. Kotona meillä on moottorisänky, millä saan nostettua jalkopään ylös. Tämä on todella hyvä. Turvotus onkin nyt hävinnyt melkeinpä kokonaan. 


Toisena päivänä leikkauksesta sain luvan omatoimiseen liikkumiseen kyynärsauvojen kanssa. Sitten vain liikuin mahdollisimman paljon. Lääkäri suositteli kotiutumista neljäntenä päivänä leikkauksesta, mutta pääsin jo pois kolmantena päivänä. Eräs hassu juttu tuossa omatoimisessa liikkumisessa kuitenkin on; sehän sattuu kuitenkin aika helvetisti (anteeksi kirosana), lääkkeet tuodaan tietyn rytmin mukaisesti. Niin eipä aikaakaan, kun tajusin, että hoitajien oven ohi mennessäni pyysin saada kipulääkkeen ja kylmäpussin heti liikkumisen jälkeen. Muuten kipu olisi saanut vallan ja mahdollisesti kuntoutuminen olisi taantunut.

Kotiin tulo olikin sitten yhtä juhlaa. Enkä olisi jäänyt enää päiväksikään; sairaalan sänky on kaamea nukuttava, tekeminen on nollassa kun tuijotat vain tv:tä (oli minulla mukana virkkaus ja ristikkolehti) sekä huonekaverini oli kuorsaavaa sorttia (enkä nyt tarkoita tätä pahalla, vaan jos on herkkä nukahtamaan niin unet on aika vähissä, minulla ne jäi kahtena yönä neljään tuntiin). Omaan sänkyyn pääseminen oli kyllä taivaallista. Nelijalkaiset ystäväni olivat jo ikävöineet kotona kuten minäkin heitä. Toisena kotiin tulo päivänä kävin myös istumassa terassilla kukkien keskellä-se jos mikä on todellista terapiaa.

Kotona olo voi olla haasteellista; kuka laittaa ruuat, ovatko matot tiellä, entäpä huonekalut, tarvitsetko apuvälineitä (tuolin koroketta), kuka käy kaupassa, kuka siivoaa, miten hoidat pesulla käynnin (meillä suihkukaappi, minne on aika hankala mennä keppien kanssa), kuka hoitaa lapset ja eläimet jos heitä on??? Monta kysymystä, mitkä kannattaa miettiä ennenkuin lähtee leikkaukseen. Ihmettelen yksin asuvien ihmisten sitkeyttä, kun itselläkin arjesta selviytyminen on melkoista taiteilemista ja minulla on kuitenkin perhe tukena. Apua kannattaa pyytää!

Nyt jo kohta kaksi viikkoa leikkauksesta tarvitsen enää puolet siitä kipulääke määrästä kuin ennen leikkausta. Joten kai se kannatti! Mutta kuntoutuminen on vasta alussa, koska tikkien oton jälkeen voin aloittaa kunnon lihaskunto harjoittelun. Se kuntoudunko enää sellaiseen työkuntoon kuin missä olin, niin se jää nähtäväksi...toivottavasti, mutta hieman epäilen koska työterveyslääkäri ehdotti ennen leikkausta osa-aika eläkettä???Whaaat? Olin vähän aikaa suu auki, mutta nyt kun sitä on makustellut niin voihan se olla että jalka väsyy niin paljon etten pysty tekemään työtäni täysipainoisesti. No sen aika näyttää. Lisäksi minulle on tulossa myös toisen polven proteesileikkaus jossain vaiheessa.

Lopuksi täytyy antaa positiivinen palaute Kelalle. Tarvittavat lomakkeet voi lähettää sähköisesti eikä sinun tarvitse mennä jonottamaan paikallistoimistoon. Mikä on minusta todella hienoa ja kätevää! Toki kaikki ei näin voi tehdä, mutta toivottavasti jonotusajat eivät ole hirvittävän pitkiä.

Sairaslomalla olen ehtinyt tekemään melkoisen työlistan ensi keväälle...hah, hah...arvasin tämän, että liian paljon aikaa antaa minulle liikaa mietittävää. Ennen leikkausta ehdin tyhjentää yhden kukkapenkin ja siihen olen suunnitellut uusia istutuksia. Lisäksi olen kesän aikana harjoitellut Bokashi-kompostointia (oikealta nimeltä fermentoitumista), mistä teen oman postauksen keväällä, kun saan talven ajalta kokemusta. No, tulihan tähän postaukseen vähän puutarha aihetta:)

Oikein ihanaista syksyä sinulle! Tsemppiä myös sinulle, joka olet menossa leikkaukseen. Toivottavasti sait kokemuksestani positiivista mieltä tulevaan!

20 kommenttia:

  1. Iso operaatio. Toivottavasti polvesta tulee kuin uusi ja paranet hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Jokainen päivä vie eteenpäin!

      Poista
  2. Kyllä tämä postaus varmasti helapottaa leikkauksehen menijää. Operaatiosta sai myänteesen ja realistisen kuvan. Monta käytännön vinkkiä annoot. Voi kuinka moni haluaas osa-aikaeläkkehelle, eikä pääse sitte millää. Pikaasta toipumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Navettapiika! Niin, minullakin on työkavereita ketkä eivät pääse osa-aika eläkkeelle ja omatoimisesti vähentävät työtaakkaa, kun eivät jaksa tehdä vaadittavaa tuntimäärää. Surullista! Saman aikaisesti olisi nuoria/terveitä työttömiä tulossa töihin...

      Poista
  3. Hyvin kuvailit tuon leikkauksen vaiheita. Nyt sinulla alkaa se pitkä tie terveeseen polveen. Omasta polvilaikkauksesta on jo yli 2 vuotta joten on jo kokemusta siitä miten sen kanssa kuntoutuu, Lonnkkaproteesi laitettiin 12 vuotta sitten ja on pelannut todella mallikkaasti.
    Tsemppi kuntoutukseen, kyllä siitä hyvä tulee ja jo tuo kun saa ne hakaset pois on iso helpotus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mummeli! Ihana kuulla, että sinulla proteesit toimivat hyvin! Sain tänään vain puolet hakasista pois, sekin jo helpotti paljon.

      Poista
  4. Kiva, että kirjoitit kokemuksestasi. Taidan näyttää tämän eräälle tutulleni, joka leikattiin viisi kuukautta sitten. Hän ei suostu tekemään mitään kuntoutumisen eteen ja on täysin muiden ihmisten avun varassa. Pelkään hänen jäävän pyörätuoliin loppuelämäkseen.
    Jokainen leikkaus ja siitä toipuminen on yksilöllinen. Lähipiirissäni on useampi polvi- tai lonkkaleikkauksen läpikäynyt. Veljeni vaimo jäi kuorma-auton alle, jonka vuoksi polvia on operoitu ja kolme vuotta sitten hänelle laitettiin tekonivel lonkkaan hiihto-onnettomuuden seurauksena. Hänellä leikkaukset ovat onnistuneet hyvin ja hän on myös ollut motivoitunut itsensä kuntouttamiseen. Hän on palannut jokaisen toimenpiteen, sairasloman ja kuntoutumisen jälkeen täyspäiväisesti työelämään. Myös ystäväni 90 v. äiti on parantunut hyvin polvileikkauksistaan, mutta hän hän lähtikin ohjeiden mukaan liikkumaan ja kuntouttamaan itseään. Kipuja oli ja särkylääkkeitä meni, mutta niin vain mummo kulkee taas kylällä entiseen tahtiin.
    Minulla on nivelrikko sormissa ja äidillä aika pahana polvissa. Saattaa siis olla mahdollista, että jonain päivänä itsellä on sama vaiva edessä. Siksikin seuraan näitä tekonivelleikkauksia mielenkiinnolla. Toivotan sinulle tsemppiä ja jaksamista kuntoutumiseen. Uskon, että hyvä siitä tulee, kunhan et anna periksi. Ensi kesä puutarhassa on hyvä tavoite ja houkutin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between! Voi harmi tuttuasi! Omatoiminen kuntoilu on niin tärkeää. Tiedän lähipiiristäni myös erään, kuka ei ymmärtänyt sen tärkeyttä ja sitten fysioterapeutilla jalkaa väännettiin väkisin tiettyihin asentoihin, niin onhan se kipeää. Hänen liikkuminen on erittäin huonoa vieläkin. Totta, että toipuminen on yksilöllistä, mutta omatoimisuus on tärkeää. Kukaan ei tee liikkeitä puolestasi!

      Poista
  5. Tuo voi tulla eteen kelle ja koska tahansa. Voimia ja kärsivällisyyttä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leila! Totta tuokin, että nivelrikko voi tulla kenelle vain ja ikään katsomatta. Tämä oli vain minun tarinani ja toivottavasti joku saa siitä apua ja tsemppiä omaan operaatioonsa.

      Poista
  6. Kiitos tästä postauksesta, tästä on varmasti hyötyä monelle leikkaukseen menijälle. Tsemppiä toipumiseen ja kuntoutukseen.

    VastaaPoista
  7. Huh, voin kuvitella sen poran äänen. Tsemppiä toipumiseen ja kuntoutukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! Voi olla, että olisin ottanut "jalat" alle leikkauspöydältä, jos ei lääkitystä olisi ollut tarpeeksi:D

      Poista
  8. Voi Maarit, toivotaan että sait todellakin avun. Eihän tuo ollut mikään pieni operaatio ja vaatii varmasti kuntoutusta pitkään. Pikaista paranemista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa! Todellakin tarvitsee paljon kuntoutusta! Työterveyslääkärini kyseli tänään, että milloin toinen polvi operoidaan? Sanoin, että jos nyt ensimmäinen parannetaan ensin ja töissäkin haluan käydä kokeilemassa:D

      Poista
  9. Tsemppiä paranemiseen! Toivottavasti uusi nivel kohta toimii paremmin kuin entinen. Kannattaa miettiä lääkärin ehdottamaa eläkettäkin. Kannattaako rehkiä kokoaikatyössä jos voi helpommallakin selvitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilie! Olen ajatellut asian niin, että jos en pysty antmaan 100%:a itsestäni töissä, niin en todellakaan aio olla mikään riippakivi. Elämässä on muutakin! Nykyään töissä täytyy pystyä olemaan "sata" lasissa koko ajan. Maatilan tyttönä olen tottunut raskaisiin töihin, enkä tunne olevani "tarpeellinen" jos en pysty olemaan täysillä mukana!

      Poista
  10. Luin sanasta sanaan, ties millon itellä edessä. Vaikka tästä sai melko positiivisen kuvan ja nimenomaan realistisen, niin pelottas silti mennä ja tosi paljon!
    Kuntoutus on se a ja o tässäkin tapauksessa. Voi ihmettä, että oikein suositeltiin osa-aikaeläkettä! Yleensä eivät korvaansa lotkauta, jos yrittää puhua.....
    Parhainta toipumista sinulle Maarit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maatuska! Lähetin sinulle sähköpostia jo kuukausi sitten blogisi postiin. Toivottavasti olet saanut postini. Tsemppiä sinulle!

      Poista